Tasavero edellyttää perustuloa

(Julkaistu Helsingin Uutisissa heinäkuussa 2005)

Suomalaista verotusta moititaan sekä korkeasta veroasteesta että jyrkästä progressiosta. Vaihtoehdoksi tarjotaan samaa veroprosenttia kaikille. Tasaveroa puolustetaan sillä, että se olisi selkeä ja kannustava. Tasaveroa kannattaa pohtia, sillä vaikka kannatan verotusta julkisten palvelujen rahoittamiseksi ja progressiota tuloerojen tasaamiseksi, nykyjärjestelmässä on eittämättä vikaa.

Ensinnäkään en ymmärrä, miksi omistamista verotetaan vähemmän kuin työntekoa. Pidemmän päälle nykyjärjestelmällä luokkayhteiskunta hivuttautuu takaisin: työnteolla ei kykene rikastumaan, mutta pääomatulojen matala verotus kerryttää pääomia. Korkeita tuloveroja voi kiertää myös, jos onnistuu yhtiöittämään itsensä, ja työsuhteen sijaan hankkiutumaan konsultiksi projektiin. Tasaverolla saataisiin kaikki tulot samalle viivalle, tulojen lähteestä riippumatta.

Monimutkaista verotusta on syytäkin selkeyttää. Tasavero johtaisi joidenkin nykyisten vähennysoikeuksien poistamiseen. Ensimmäisenä omalla listallani on matkakuluvähennykset. Ne osaltaan houkuttelevat muuttamaan kauemmaksi, minkä seurauksena yhteiskuntarakenne hajoaa ja autoliikenne kasvaa. Kaupunkien ja ympäristön näkökulmasta matkakuluvähennys on päätön. Sen sijaan asuntolainojen vähennysoikeuteen ei pitäisi puuttua, sillä perheiden on kyettävä asumaan kaupungissa.

Pelkkä tasavero ei kuitenkaan toimi, sillä se lisäisi tuloeroja liikaa. Jo 30 prosentin tasavero kiristäisi monien verotusta, ja matalamman tasaveron toteuttaminen veisi pohjaa palvelujen rahoittamiselta. Ratkaisu on yhdistää tasavero ja vihreiden pitkään ajama perustulo. Perustulon avulla tasaveroon sisältyisi myös progressio.

Perustulo on jokaiselle maksettava tasasuuruinen rahamäärä, siis jokaiselle, ikään tai työssäkäyntiin katsomatta. Kaikista omista tuloista maksettaisiin tasaveron suuruinen vero. Muutos olisi rajuin kaikkein pienituloisimmilla: kun nykyään jokainen ansaittu euro pienentää toimeentulotukea yhdellä eurolla, perustulomallissa jäisi jotain käteenkin. Työnteosta tulisi oikeasti kannattavaa. Erityisesti palvelualat hyötyisivät, kun lyhytkin keikkatyö kahvilassa, siivousfirmassa tai muuttoapuna kiinnostaisi.

Realismin nimissä perustulo jäisi niin matalaksi, että se ei korvaisi esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ja kun kaikki eivät pääse lisäansioiden pariin, harkinnanvaraista toimeentulotukeakin tarvittaisiin. Toimeentulotuen tarve vähenisi kuitenkin selvästi.

Keskustelu kannustavuudesta ajautuu hyvin usein hakoteille. Ongelmanahan ei ole se, että jo tällä hetkellä töissä olevat tekisivät liian lyhyttä päivää, vaan se, että meistä liian monet ovat kokonaan vailla ansiotyötä. Tarvitaan uudistuksia, joilla mahdollisimman moni saadaan osallisiksi työelämästä edes pienellä panoksella ja edes osa-aikaisesti.

Pätkätöillä on huono maine, mutta niissä on ainakin yksi myönteinen piirre: osa-aikaisesta tai määräaikaisesta työsuhteesta on todennäköisempää päästä pysyvään työhön kuin kokonaan työelämän ulkopuolelta. Pätkätöiden kieltämisen sijaan pitää parantaa pätkätöitä tekevien asemaa. Perustulo toisi elämään taloudellista varmuutta ja ennustettavuutta. Ja joidenkin ammattiin tai elämäntapaan saattaa myös sopia se, että töitä tehdään joko kausiluontoisesti tai nykyistä vähemmän.

Merkittävä parannus olisi myös se, että eri elämäntilanteissa olevia ei tarvitsisi jaotella tiukkoihin karsinoihin sen perusteella, miten yhteiskunnan tuki heille kanavoidaan. Opiskelijat saisivat vapaan oikeuden hankkia lisäansioita tekemällä töitä, ja työttömät täyden oikeuden opiskella. Tämänhetkiset rajoitukset luovat turhaa hallinnointia ja etenkään työttömien kohtelua on vaikea perustella.

Vihreät