(Julkaistu Helsingin Uutisissa helmikuussa 2006)
Helsinkiin valitaan uusi sosiaalijohtaja valtuuston seuraavassa kokouksessa. Valinta kahden melko tasavahvan kärkiehdokkaan välillä on tiukka, ja sekä lautakunta että kaupunginhallitus joutuivat äänestämään ehdokkaastaan. Samalla on päästy keskustelemaan siitä, millaisin perustein ehdokkaiden pätevyyttä ja sopivuutta arvioidaan.
Helsinki kärsi pitkään vinoutuneesta poliittisesta kulttuurista, jossa johtaviin virkoihin pääsy edellytti usein tietyn väristä jäsenkirjaa. Kokoomus ja demarit jakoivat sulle mulle -periaatteella paikat keskenään. Pätevämmät hakijat sivuutettiin sopivampien tieltä. Vain muutama vuosi sitten erään osastopäällikön valinnan yhteydessä mieshakija ohitti ansioituneemman naisen punaisen jäsenkirjan voimalla. Kaupunki maksoi kaikessa hiljaisuudessa tasa-arvolain mukaiset korvaukset.
Sittemmin muut puolueet ovat hyväksyneet vihreiden pitkään vaatiman periaatteen, että henkilövalinnoissa ei puoluekannalla ole merkitystä. Ainoan poikkeuksen muodostavat kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien virat. Periaate toimii tietysti kahteen suuntaan: minkään puolueen jäsenyys ei myöskään estä valintaa. Tämän mukaisesti vihreät ovat aina tukeneet parhaaksi katsomaansa hakijaa, usein sitoutumatonta, mutta joskus demaria, porvaria tai vihreää.
Vihjailut eri puolueiden jäsenten virkakiellosta tai puoluepolitiikan teosta sosiaalijohtajan valinnan yhteydestä kertovat enemmän vihjailijoista kuin itse tilanteesta. Jos hahmottaa henkilövalinnat lähinnä puolueiden väliseksi kamppailuksi vallasta, silloin epäilee muita samankaltaisesta asennoitumisesta. Sosiaalijohtajan valinnassa tähän ei ole mitään perusteita.
Molemmat kärkiehdokkaat on todettu päteviksi ja osaaviksi. Heitä erottaa henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi aiempi työkokemus. Toinen on kokenut ja ansioitunut hallintomies ministeriöstä, toinen menestynyt kirkollisen järjestön johtotehtävissä. Mutta eroja on myös käsityksissä sosiaalitoimen haasteista ja niiden ratkaisemisesta. Johtajan valinta on jossakin määrin sosiaalipoliittinen linjaus, mutta ei vähääkään puoluepoliittinen.
Sosiaalitoimi on kovien haasteiden ja muutosten edessä lähivuosina. Palvelujen kysyntään pitää vastata uusin keinoin, juuri tästä syystähän hallitus on käynnistänyt ison kuntauudistushankkeensa. Uudelle sosiaalijohtajalle kokemuksista käytännön sosiaalityön kehittämisestä sekä monipuolisesta alan järjestöjen tuntemuksesta on paljon etua. Lisäksi vihreät arvostavat sitä, että on osoittanut toimivansa tinkimättömästi kaikkein vähäosaisimpien puolesta.
Yhteen virkaan voi valita vain yhden henkilön kerrallaan, vaikka hakijoiden joukossa olisi useita päteviä ja sopivia. Vihreät ovat päätyneet kannattamaan yhtä hakijaa enemmän kuin toisia. Se ei tarkoita, että vastustaisimme muita hakijoita tai emme pitäisi heitä sopivina.