(Julkaistu Helsingin Uutisissa marraskuussa 2005)
Pääkaupunkiseudun päätöksenteon hajanaisuuden kummallisuuksiin kuuluu se, että yksi toiminnallinen suurkaupunki on jaettu kahteen eri vaalipiiriin eduskuntavaaleissa. Asiaan ei juuri ole kiinnitetty huomiota pääkaupunkiseudun yhteistyötä kehitettäessä, ei edes menossa olevassa kuntarakenteita pohtivassa hankkeessa.
Olisi korkea aika valita Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan yhteiset kansanedustajat, ja yhdistää pääkaupunkiseutu samaan vaalipiiriin. Kaupunkien yhteinen poliittinen tahto jää puuttumaan niin kauan, kun täällä sekä kunnallis- että eduskuntavaalit järjestetään erikseen.
Pääkaupunkiseudun yhteisiä haasteita ovat asuntopolitiikka ja eriarvoistumisen estäminen, maankäyttö ja liikennejärjestelmä sekä elinkeinopolitiikka ja työllisyyden vahvistaminen. Mikään näistä ei ole vain Helsingin tai vain Espoon tai vain Vantaan ongelma. Kaikkien ratkaisemiseen tarvitaan yhteistä näkemystä ja yhteisiä päätöksiä.
Ennemmin tai myöhemmin pääkaupunkiseutu on yhtä kaupunkia. Yhteinen vaalipiiri jo nyt olisi tehokasta valmistautumista tulevaan.
Käytännössä kaikki merkittävät kunnallispoliitikot ovat myös eduskuntavaaliehdokkaina. Vaalikampanjan aikana he joutuisivat tutustumaan naapurikaupungin asioihin, etsimään seudullisia näkökulmia ja vakuuttamaan naapurikaupungin äänestäjät. Vaalimatematiikka ei enää pakottaisi espoolaisia ja vantaalaisia kääntämään selkäänsä Helsingille, vaan juuri päinvastoin. Erityisen hyvää muutos tekisi meille helsinkiläisille, kun vaalipiiriä avarrettaisiin.
Myös edunvalvonta valtion suuntaan, kuten yhteisten hankkeiden ajaminen eduskunnassa, tiivistyisi ja jäntevöityisi. Nykyinen Uudenmaan kansanedustajien löyhä verkosto korvautuisi yhtenäisemmällä pääkaupunkiseudun ryhmällä.
Uudistus olisi nopeasti tehtävissä, se ehtisi hyvin jo seuraaviin eduskuntavaaleihin kevääksi 2007. Tarvitaan vain hallituksen esitys vaalilain muuttamiseksi – ja poliittista tahtoa viedä esitys läpi. Tästäkö sulka espoolaisen oikeusministeri Luhtasen (sd) hattuun?
Uudessa pääkaupunkiseudun vaalipiirissä asuisi noin miljoona suomalaista, ja väestöpohjan mukaisesti sieltä pitäisi valita viidennes kansanedustajista. Se olisi siis suurempi kuin nykyään suurin, 33 kansanedustajan Uudenmaan vaalipiiri, mutta ei kuitenkaan mahdottoman kokoinen. Muu Uusimaa jatkaisi omana vaalipiirinään. Yhdistämällä nykyiset vaalipiirit sellaisenaan koko kasvaisi liikaa ja samalla tavoiteltu hyöty pääkaupunkiseudun kannalta häviäisi.
Nykyinen vaalitapamme, jossa maa jaetaan hyvin erikokoisiin vaalipiireihin, vääristää vaalitulosta. Toisaalta pienet vaalipiirit suosivat alueellisesti vahvaa puoluetta, toisaalta kaikkein suurimmissa vaalipiireissä kynnys läpimenoon on selvästi muita alempi. Isommassa uudistuksessa vaalijärjestelmää pitää korjata siten, että jokainen puolue saa kansanedustajan paikoista saman osuuden kuin koko maan äänistäkin.
Käytännössä pientenkin vaalipiiriuudistusten toteuttaminen on vaikeaa, koska niiden oletetaan vaikuttavan puolueiden välisiin voimasuhteisiin. Aina kun keskustapuolue on joutunut valitsemaan kansallisen tai puoluepoliittisen oman edun välillä, se on valinnut jälkimmäisen. Kannattaa seurata tarkasti, kuinka keskustan edustajien puheet kuntarakenteesta ovat jo vaihtuneet pienten kuntien vahvistamisesta pääkaupunkiseudun syyttelyyn.