Nuoruuden synnit

(Julkaistu Kirkossa ja kaupungissa huhtikuussa 2005)

Kaksi päivää uuden kaupunginjohtajan valinnan jälkeen paljastui, että hän oli nuoruudessaan jäänyt kiinni hasiksen hallussapidosta. Iltapäivälehdille Jussi Pajunen (kok) joutui tunnustamaan yli 30 vuoden takaiset hölmöilynsä yksityiskohtaisesti.

Minäkin jouduin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana kommentoimaan, olisiko Pajusen tuomio vaikuttanut hänen valintaansa, jos olisimme tienneet siitä etukäteen. Mielestäni ei olisi. Kyse on nuoruuden töppäyksistä, joista saatu rangaistus on aikanaan kärsitty, eikä niillä ole ollut vaikutusta hänen toimintaansa kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Oikeusjärjestelmämme mukaan lain rikkomisesta saa laissa säädetyn rangaistuksen, jonka jälkeen rikos on sovitettu. Lisätuomioita tai kaksoisrangaistuksia ei pitäisi joutua kärsimään. Kun velka yhteiskunnalle on hyvitetty, saa aloittaa elämänsä uudestaan. Näin Pajunenkin teki, toisen tuomionsa jälkeen hän ryhdistäytyi ja pääsi jaloilleen.

Pajusen tapauksen tekee mielenkiintoiseksi se, että hänen menneisyydellään kelpaa Helsingin kaupunginjohtajaksi, mutta esimerkiksi koulunkäyntiavustajaksi saman työnantajan palvelukseen voi olla vaikeampaa päästä. Vanhakin huumausainetuomio tai kiinnijääminen huumetestissä saattaa leimata ihmisen pysyvästi kelvottomaksi, jopa rikolliseksi. Tämä siis siitä huolimatta, että kyse olisi yhdestä kerrasta ja kärsitystä rangaistuksesta.

Huumausaineiden olemassaolo pyritään kieltämään sulkemalla niihin hairahtuneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Mitä hyötyä siitä on? Huumausaineiden käyttö tai muu rikollisuus ei vähene sillä, että yksilön elämä pilataan sulkemalla hänet pysyvästi pois työelämästä tai koulutuksesta. Erilaisista rikkeistä vaaditaan yhä kovempia rangaistuksia ja varoittavia esimerkkejä. Eivät ne tehoa, mutta hinta on kohtuuton.

Vihreät