(julkaistu
Kirkossa ja kaupungissa kesäkuussa 2005)
Kuntien
yhteistyö tiivistyy, ja hyvä niin. Meillä on jo sairaanhoitopiiri HUS
vastaamassa erikoissairaanhoidosta ja YTV huolehtimassa seudullisesta
joukkoliikenteestä ja jätehuollosta. Parhaillaan mietitään, miten
pääkaupunkiseudulla voitaisiin esimerkiksi kouluja, päiväkoteja tai vaikkapa
teknisiä varikoita käyttää yhteisesti kaupunkien rajojen yli. Lähivuosina
yhteistyö ulottunee kaikille aloille, toisilla kiinteämpänä ja toisilla
väljempänä.
Pääkaupunkiseutu
muodostaa yhden toiminnallisen suurkaupungin, ja palvelut pitääkin saada
toimimaan samassa mittakaavassa. Hallinnon, talouden ja suunnittelun kannalta
joustetaan oikein, mutta kansanvallan kannalta joudutaan heikommalle jäälle.
Yhteiset päätökset syntyvät joko virkamiesten neuvotteluissa tai välillisesti
valituissa yhteisissä toimielimissä kuten sairaanhoitopiirin, YTV:n tai jonkin
yhteisesti omistetun yhtiön hallituksissa.
Kaupungin
päättäjät eivät itse teekään päätöksiä, vaan valitsevat eri henkilöt tekemään
niitä. Vaarana on, että syntyy etujoukko tai eliitti, joka toimii muiden
nimissä, mutta ilman että he joutuvat mittauttamaan kannatustaan vaaleissa.
Niinpä he voivat valita, osallistuvatko julkiseen keskusteluun tai perustelevatko
päätöksiään lainkaan.
Siirrytään
eräänlaiseen homeopaattiseen demokratiaan, jossa äänestäjän kerran antamaa
ääntä laimennetaan uudestaan ja uudestaan – ja väitetään että vaikuttavuus
säilyy koko ajan yhtä vahvana. Vallankäyttö ja vastuu hämärtyvät, samoin kuin
varsinaisen päätöksenteon hetki. Milloin ja keneen kansalaisen tulisi ottaa
yhteyttä saadakseen äänensä kuuluviin? Entä kun päätökset eivät miellytä:
valtuuston voi vaihtaa äänestämällä, mutta virkamiehiä ei.
Lisäpulmana
on, että nykyään jokaista palvelutehtävää varten muodostetaan oma
organisaationsa. Tuloksena on hallintoviidakko, jossa rinnakkaiset ja
päällekkäiset lonkerot estävät kokonaisuuden hahmottamista.
Myös
ylikunnallisen hallinnon pitää olla selkeää, läpinäkyvää ja demokraattista.
Merkittävää taloudellista valtaa pitäisi olla vain suorilla vaaleilla
valituilla päättäjillä, kuten eduskunnalla tai kaupunginvaltuustolla. Kun
seudullista tai maakunnallista valtaa vahvistetaan, näitä kansanvallan
perusperiaatteita pitää noudattaa.