Homeopaattista demokratiaa

(julkaistu Kirkossa ja kaupungissa kesäkuussa 2005)

 

Kuntien yhteistyö tiivistyy, ja hyvä niin. Meillä on jo sairaanhoitopiiri HUS vastaamassa erikoissairaanhoidosta ja YTV huolehtimassa seudullisesta joukkoliikenteestä ja jätehuollosta. Parhaillaan mietitään, miten pääkaupunkiseudulla voitaisiin esimerkiksi kouluja, päiväkoteja tai vaikkapa teknisiä varikoita käyttää yhteisesti kaupunkien rajojen yli. Lähivuosina yhteistyö ulottunee kaikille aloille, toisilla kiinteämpänä ja toisilla väljempänä.

 

Pääkaupunkiseutu muodostaa yhden toiminnallisen suurkaupungin, ja palvelut pitääkin saada toimimaan samassa mittakaavassa. Hallinnon, talouden ja suunnittelun kannalta joustetaan oikein, mutta kansanvallan kannalta joudutaan heikommalle jäälle. Yhteiset päätökset syntyvät joko virkamiesten neuvotteluissa tai välillisesti valituissa yhteisissä toimielimissä kuten sairaanhoitopiirin, YTV:n tai jonkin yhteisesti omistetun yhtiön hallituksissa.

 

Kaupungin päättäjät eivät itse teekään päätöksiä, vaan valitsevat eri henkilöt tekemään niitä. Vaarana on, että syntyy etujoukko tai eliitti, joka toimii muiden nimissä, mutta ilman että he joutuvat mittauttamaan kannatustaan vaaleissa. Niinpä he voivat valita, osallistuvatko julkiseen keskusteluun tai perustelevatko päätöksiään lainkaan.

 

Siirrytään eräänlaiseen homeopaattiseen demokratiaan, jossa äänestäjän kerran antamaa ääntä laimennetaan uudestaan ja uudestaan – ja väitetään että vaikuttavuus säilyy koko ajan yhtä vahvana. Vallankäyttö ja vastuu hämärtyvät, samoin kuin varsinaisen päätöksenteon hetki. Milloin ja keneen kansalaisen tulisi ottaa yhteyttä saadakseen äänensä kuuluviin? Entä kun päätökset eivät miellytä: valtuuston voi vaihtaa äänestämällä, mutta virkamiehiä ei.

 

Lisäpulmana on, että nykyään jokaista palvelutehtävää varten muodostetaan oma organisaationsa. Tuloksena on hallintoviidakko, jossa rinnakkaiset ja päällekkäiset lonkerot estävät kokonaisuuden hahmottamista.

 

Myös ylikunnallisen hallinnon pitää olla selkeää, läpinäkyvää ja demokraattista. Merkittävää taloudellista valtaa pitäisi olla vain suorilla vaaleilla valituilla päättäjillä, kuten eduskunnalla tai kaupunginvaltuustolla. Kun seudullista tai maakunnallista valtaa vahvistetaan, näitä kansanvallan perusperiaatteita pitää noudattaa.