Mitkä kuuluvat kaupungin tehtäviin?

(Julkaistu Helsingin Uutisissa 9.10.2005)

Kaupungin budjettikirja kokoaa yksiin kansiin kaupungin koko toiminnan, kaupunginkansliasta virastoihin ja liikelaitoksiin. Ensi vuonna kaupunki käyttää noin 3,3 miljardia euroa. Osa tehtävistä tulee suoraan laista, mutta iso osa on kaupungin itse itselleen ottamia.

Päätöksenteko on aina valintoja hyvien asioiden välillä, kun raha ei koskaan riitä kaikkien toiveiden täyttämiseen. Hyvää tarkoittavana evästyksenä lautakuntia on kehotettu keskittymään ydintoimintoihin, ikään kuin asettamaan tehtävät tärkeysjärjestykseen. Ongelmia on syntynyt, siitä mitä ydintoiminnat tai niihin keskittyminen tarkoittavat.

Yleinen harhaluulo on, että ydintoiminnot olisivat sama asia kuin lakisääteiset tehtävät. Suomalainen kansanvalta pohjautuu siihen, että kunnat ja valtio ovat itsenäisiä hallinnontasoja, joilla molemmilla on suorilla vaaleilla valitut ylimmät päättäjät ja verotusoikeus. Ei kunta ole pelkästään valtion päätösten täytäntöönpanoa varten. Jos olisi, mihin valtuustoa tai lautakuntia tarvittaisiin?

Lainsäädännöllä puututaan useimmiten seurauksiin, ei syihin. On helpompaa kirjata hoitotakuuseen, että lääkäriin pääsee kolmessa päivässä kuin yksilöidä keinoja ihmisten terveyden edistämiseksi ja terveyskeskuskäyntien vähentämiseksi. Toisena esimerkkinä kunnan pitää lakisääteisesti järjestää lastensuojelu, mutta lasten ja perheiden hyvinvointia parantavista palveluista suuri osa on täysin kunnan omassa harkinnassa.

Pelkään, että ennaltaehkäisevä työ loppuu lyhyeen, jos kaupunki leikkaa toiminnastaan ja talousarviostaan kaiken sen, mitä eduskunta ei erikseen ole nimennyt kuntien tehtäviin. Se olisi sekä kaupunkilaisten kannalta onnetonta että kaupungin taloudelle kohtalokasta. Vaikkapa senioriliikunta on todella halpaa verrattuna niihin kustannuksiin, jotka seuraavat vanhusten toimintakyvyn alenemisesta.

Ydintehtävien korostaminen ilman niiden tarkempaa määrittelyä johtaa organisaation katsomaan sisäänpäin, virastojen rajat korostuvat huomaamatta. Kuitenkin juuri ennaltaehkäisyssä tarvittaisiin sujuvaa yhteistyötä hallintorajojen yli. Omat ongelmansa syntyvät siitä, että yhden viraston säästöt voivat aiheuttaa naapurivirastolle huomattavia lisäkustannuksia.

Valtioneuvoston nykyinen tapa nimetä toinen sosiaali- ja terveysministeri peruspalveluministeriksi vihjaa, että vain sosiaali- ja terveystoimi olisivat kunnan perustehtäviä. Tällainen määritelmä olisi vaarallisen kapea. Mukaan olisi lisättävä ainakin koulut ja kirjastot, ja Helsingissä totta kai myös joukkoliikenne. Entäpä katujen kunnossapito tai vesihuolto? Lista pitenee nopeasti, ja jako peruspalveluihin ja muihin käy yhä keinotekoisemmaksi.

Kunta saa ja sen pitää olla muutakin kuin terveysasema, palokunta ja viemärilaitos. Jälleen kerran kannattaa muistaa, että vain mukaviksi koetut kaupungit menestyvät. Ihmisten hyvinvointi ja elämän laatu ovat monien tekijöiden summa. Joillekin kulttuuri on elämän tarkoitus, jotkut kaipaavat neuvontaa tai tukea tietyssä elämäntilanteessa. Usein varsin pienellä kaupungin panoksella saadaan paljon hyvää aikaan.

Vihreät