Ilmastonmuutos vaatii ripeitä toimia

(julkaistu Helsingin Uutisissa syyskuussa 2005)

Vähitellen ja hivuttamalla etenevä ilmastonmuutos on jälleen ponnahtanut etusivuille. New Orleansin hävittäneen hirmumyrsky Katrinan ja ilmastonmuutoksen välinen yhteys on ilmeinen, ilmaston ja meren lämpeneminen lisäävät myrskyjä ja niiden voimaa. Katastrofiuutisten varjoon on jäänyt toinen vakava uutinen: Länsi-Siperian ikirouta on alkanut sulaa.

Ilmastonmuutokseen vaikuttamisella on kiire. Sitä ei voi enää estää, mutta voimme vaikuttaa seurausten ankaruuteen. Jos lämpeneminen rajoitetaan EU:n tavoitteen mukaisesti kahteen asteeseen, riskit jäävät olennaisesti pienemmiksi. Maailman kasvihuonekaasupäästöt pitäisi puolittaa vuoteen 2050 mennessä. Toimeen on kuitenkin tartuttava heti, sillä viivyttely merkitsisi sitä, että myöhemmin pitäisi päästöjä vähentää vielä enemmän lyhyemmässä ajassa.

Kuitenkin hallitus sortuu ajan pelaamiseen. Aivan käsittämätön on kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen (kesk) esitys, että valtio ostaisi teollisuuden tarvitsemia päästöoikeuksia. Siis sen sijaan, että panostettaisiin kestävämpään tuotantoon ja päästöjen vähentämiseen, työnnettäisiin pää syvemmälle pensaaseen. Jälleen kerran laskut maksatettaisiin myös niillä, jotka eivät ilmasto-ongelmaa ole aiheuttamassa.

Ilmastopolitiikan vesittämiseen pyrkivät perustelevat usein, että päästöjen rajoittaminen tulisi kalliiksi ja hidastaisi talouskasvua. Heiltä on tainnut jäädä viime viikkojen uutiset huomaamatta? Suunnattoman inhimillisen kärsimyksen lisäksi Katrina-myrsky aiheutti omaisuusvahinkoja kymmenien miljardien dollarien edestä, ja USA:n kongressi arvioi sen vieneen 400 000 työpaikkaa.

Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat talouskasvuun joka tapauksessa. Välttämättömyydestä kannattaisi tehdä hyve ja pyrkiä luomaan päästöjä vähentävää, uutta teknologiaa ja yritystoimintaa.

Miten hiilidioksidipäästöjä sitten alennettaisiin nopeasti? Tehokkain tapa on käyttää taloudellisia kannustimia, sekä verotusta että investointitukia. Energiankulutuksen hillitsemiseksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä on verotettava selvästi nykyistä enemmän. Kuluttajille tämä voitaisiin hyvittää joko tuloveroa tai arvonlisäveroa alentamalla.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöä pitää edistää johdonmukaisesti, asuntojen lämmityksestä voimaloiden sähköntuotantoon. Omakotitaloissa pitäisi öljy- tai sähkölämmityksen sijaan hyödyntää maalämpöä ja varaavia takkoja. Liikenteen päästöjen kasvu on taitettava joukkoliikennettä suosimalla ja estämällä yhdyskuntarakenteen hajautuminen.

Kokoomuksen hellimä ajatus bensaveron alentamisesta on vastuunpakoilua. He ovat valmiit suuriin riskeihin, muutaman vuoden edullisemman autoilun takia. Kuljetusyrittäjien vaikeaa tilannetta pitäisi sopivalla täsmäkeinolla helpottaa, mutta halvan öljyn illuusioon ei ole paluuta.

Kun kysyntä ylittää tarjonnan, markkinataloudessa hinta nousee. Hirmumyrsky lamautti Meksikonlahden öljyteollisuuden hetkellisesti, mutta jalostamoiden ja porauslauttojen toimiessakin trendi on selvä: öljyn tuotanto ei pysy kasvavan maailmanlaajuisen kulutuksen mukana.

Ilmastonsuojelu ja ympäristöpainotteinen energiapolitiikka ovat kestävän hyvinvoinnin ehto. Toisaalta meidän on hoidettava oma osuutemme päästöjen vähentämisestä, toisaalta meidän kannattaa mahdollisimman ripeästi vähentää riippuvuuttamme öljystä. Suurvallat pystyvät turvaamaan etujaan voimalla, pienten maiden pitää katsoa nenäänsä pidemmälle.

Vihreät