Ilmastonmuutokseen vaikuttamisella on kiire. Sitä ei voi enää estää, mutta voimme vaikuttaa seurausten ankaruuteen. Jos lämpeneminen rajoitetaan EU:n tavoitteen mukaisesti kahteen asteeseen, riskit jäävät olennaisesti pienemmiksi. Maailman kasvihuonekaasupäästöt pitäisi puolittaa vuoteen 2050 mennessä. Toimeen on kuitenkin tartuttava heti, sillä viivyttely merkitsisi sitä, että myöhemmin pitäisi päästöjä vähentää vielä enemmän lyhyemmässä ajassa.
Miten hiilidioksidipäästöjä sitten alennettaisiin nopeasti? Tehokkain tapa on käyttää taloudellisia kannustimia, sekä verotusta että investointitukia. Energiankulutuksen hillitsemiseksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä on verotettava selvästi nykyistä enemmän. Kuluttajille tämä voitaisiin hyvittää joko tuloveroa tai arvonlisäveroa alentamalla.
Uusiutuvien energialähteiden käyttöä pitää edistää johdonmukaisesti, asuntojen lämmityksestä voimaloiden sähköntuotantoon. Omakotitaloissa pitäisi öljy- tai sähkölämmityksen sijaan hyödyntää maalämpöä ja varaavia takkoja. Liikenteen päästöjen kasvu on taitettava joukkoliikennettä suosimalla ja estämällä yhdyskuntarakenteen hajautuminen.
Ilmastonsuojelu ja ympäristöpainotteinen energiapolitiikka ovat kestävän hyvinvoinnin ehto. Toisaalta meidän on hoidettava oma osuutemme päästöjen vähentämisestä, toisaalta meidän kannattaa mahdollisimman ripeästi vähentää riippuvuuttamme öljystä. Suurvallat pystyvät turvaamaan etujaan voimalla, pienten maiden pitää katsoa nenäänsä pidemmälle.