Faktaa vai fiktiota

(Julkaistu Kirkossa ja kaupungissa joulukuussa 2005)

Olen huolissani politiikan, tai yhteiskunnallisen päätöksenteon, eräistä piirteistä. Ne tekisi mieli kuitata lieveilmiöiksi, mutta voimistuessaan ne saattavat vaikuttaa koko kansanvallan toimivuuteen.

Periaatteessa poliittinen päätöksenteko on looginen prosessi. Paneudutaan esitettyihin faktoihin, eri näkökohtiin ja perusteluihin, kukin vertaa niitä omiin arvoihinsa, haitat ja hyödyt selvitetään. Harkinnan ja keskustelun jälkeen valitaan enemmistön mielestä paras vaihtoehto.

Näinhän se ei käytännössä juuri mene. Keskustelu tässä maassa on joko ennenaikaista tai jälkiviisasta, harvoin paikallaan. Erilaisten mielipiteiden sietokykymme on kehno. Asialliseenkaan kritiikkiin ei aina vastata perustelemalla oma kanta vaan leimaamalla kriitikko.

Tyypillinen tapa on pitää oman ryhmän poliittisten tavoitteiden toteuttamista vain järkevänä asioiden hoitona, kun taas eri mieltä olevat ”pyrkivät tekemään politiikkaa”. Eikö valtuuston ja lautakunnan idea ollutkaan politiikan tekeminen, ja vielä porukalla?

Faktojen ja taustojen selvittäminen on työlästä. On helpompaa nojata valmiiseen mielipiteeseen tai ottaa kantaa mielikuvien perusteella. Riskien arviointi on osa kunnollista valmistelua, mutta uhkakuvilla ei pitäisi katteettomasti pelotella. Iltapäivälehtien lööpit eivät korvaa tilastoja ja tutkimuksia. Esimerkiksi rikollisuus on Helsingissä selvässä laskussa, vaikka otsikkokoot suurenevat.

Toisinaan kuulee politiikkaa paljonkin seuraavien harmittelevan, että päätös varmaan on ihan hyvä, mutta se näyttää pahalta. Olisikohan pitänyt tehdä tietoisesti huonompi päätös?

Politiikka viihteellistyy, ja menossa oleva presidentin vaali yrittää siinä ennätystä. Ehdokkaat pyrkivät muistuttamaan omaa puoluettaan mahdollisimman vähän. Julkisuutta haetaan kaikella mahdollisella, paitsi presidentin viranhoitoon kuuluvilla asioilla. Ainakin minä toivoisin, ettei kansanvaali merkitsisi karnevaalia.

Miksi olen huolissani? Jos sisältö ohenee liiaksi, pelkään että kansa kyllästyy ja vaihtaa kanavaa. Ilman kansaa kansanvallasta jäisi vain valta jäljelle.

Vihreät