Huolehditaan julkisten palvelujen laadusta ja saatavuudesta.

Palvelun laatu ja saatavuus eivät aina tarkoita sitä, että palvelupisteen pitää sijaita naapurikorttelissa. Valitsen mieluummin hieman nykyistä pienemmän määrän terveysasemia, jos niihin pääsee sujuvasti joukkoliikenteellä, niiden palvelut ovat monipuolisia - ja mikä tärkeintä, hoitajan tai lääkärin luo myös pääsee. Helsingissä pitää panostaa enemmän terveysasemien toimivuuteen ja laatuun, sillä kun perusterveydenhuolto toimii, kallista erikoissairaanhoitoa tarvitaan vähemmän.

Helsingin päivähoitojonot ovat perheiden kannalta tuskastuttavia. Päivähoidon mitoitus pitää tarkistaa ja uusien kaupunginosien päiväkodit pitää rakentaa ajoissa. Kotihoidon ja yksityisen hoidon Helsinki-lisästä on pidettävä kiinni, sillä sen avulla perheet voivat oikeasti valita heille sopivimman hoitomuodon.

Useimmat vaalikoneet näkevät maailman - tai kaupungin - aivan liian mustavalkoisesti. Vaihtoehtoina pidetään vain joko palvelujen karsimista tai verojen korotusta. Helsingin organisaatioissa ja palvelurakenteissa on paljon tehostamisen mahdollisuuksia, ilman että automaattisesti palvelut heikkenevät tai verot ja maksut nousevat. Tiesittekö, että yhdistyvässä sosiaali- ja terveysvirastossa tulee työskentelemään 29 arkistonhoitajaa? Minusta se kuulostaa paljolta.

Rakennetaan lisää kohtuuhintaisia hitas- ja vuokra-asuntoja.

Helsingin korkeita asumiskustannuksia voidaan hillitä vain rakentamalla lisää asuntoja. Rakentamista ei voi jättää vain yksityisten rakennuttajien varaan, vaan kaupungin pitää jatkossakin rakennuttaa sekä vuokra-. että omistusasuntoja.

Helsingillä on oma keinonsa alentaa omistusasumisen hintaa, hitas. Kannatan hitas-järjestelmän jatkamista. Hitas on malliesimerkki siitä, kuinka joskus säännöstelyn hyödyt ylittävät siitä aiheutuvat haitat. Pahimpia epäkohtia hitaksessa on jo korjattu ja hitas-järjestelmää voidaan kehittää edelleen.

Uusilla asuinalueilla, kuten vaikkapa kotikaupunginosassani Arabianrannassa, on erinomaisia kokemuksia siitä, miten mukava ja tasapainoinen alue syntyy, kun erilaista asumista sekoitetaan samoihin kortteleihin. Asuntopolitiikalla pitää aktiivisesti estää se, että kaupunkiin syntyisi paremmat ja huonommat alueet. Vinoutuneen rakenteen korjaaminen on erittäin vaikeaa ja tulee erittäin kalliiksi.

Parannetaan joukkoliikennettä ja pyöräilyn olosuhteita.

Minun Helsinkini on joukkoliikennekaupunki. Metroa pitää jatkaa itään ja ratikkareitistöä laajentaa. Bussikaistat ja etuudet liikennevaloissa ovat tehokkaita keinoja joukkoliikenteen sujuvoittamiseksi. Kannatan taloudellista ohjausta myös liikenteeseen: ruuhka- ja pysäköintimaksuilla voi ja saa ohjata yksilön valintoja. Pitää muistaa, että ruuhkamaksuista hyötyvät myös autoilijat, sillä heidän ajoaikansa lyhenevät.

Helsingillä alkaa olla hyviä suunnitelmia pyöräilyn lisäämiseksi. Nyt tarvitaan päättäjiä, jotka saavat ne toteutumaan. Lisää pyöräteitä, ali- tai ylikulkuja, pyöräkaistoja, pyörätaskuja, ja talvella aurausta myös pyöräteille. Niihin kaikkiin tarvitaan rahaa, ja rahan käytöstä päättävät nyt valittavat kaupunginvaltuutetut.

Pidän suurimpana saavutuksenani kunnallispolitiikassa sitä, että vihreiden ryhmän puheenjohtajana neuvottelin aikanaan budjettiin roiman korotuksen joukkoliikennerahoihin. Sen avulla sekä parannettiin laatua että pidettiin lipunhinnat kohtuullisina. Kaupunki ei yksinkertaisesti toimi ilman kunnollista joukkoliikennettä. Vihreät ovat koko historiansa olleet takuumiehinä ja -naisina joukkoliikenteen edistämisessä. Ratikoita, metroa, busseja ja junia käyttävän kaupunkilaisen kannattaa äänestää vihreitä - jotakin mainioista 127 ehdokkaastamme.

Lisää urbaania meininkiä: kävelykatuja, kirjastoja ja lähipuistoja.

Kävelykeskustaa pitää edelleen laajentaa. Suomen paras yliopisto ansaitsisi Yliopistonkadusta kävelykadun. Muuallakin pitää raivata autoilta lisää tilaa kävelylle ja pyöräilylle. Toki vihreät ovat saaneet jo paljon aikaan: muistatko enää, millainen Pohjois-Espa oli ennen jalkakäytävän leventämistä, tai Aleksi ennen katuremonttia?

Lempipaikkojani Helsingissä ovat Olympiastadion, Arabianrannan kirjasto ja lähipuisto. Kannatan kaupunginosien lähikirjastoja, yhteisiä olohuoneitamme. Suomi elää sivistyksestä, ja käyttäjille ilmaisten kirjastojen rahoittaminen on järkevää. Pienten lasten isänä arvostan hyvin rakennettuja yhteispihoja liukumäkineen ja kiipeilytelineineen.

Yhdistetään pääkaupunkiseutu.

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat yhden suurkaupungin osia. Asukkaiden arkea haittaavat rajat kaupunkien välillä pitää häivyttää. Liikenteestä ja maankäytöstä pitää päättää yhdessä. Syrjäytymisen ja eriarvoistumisen estämiseksi hyödyt ja kustannukset pitää jakaa kaupunkien kesken - vain sillä estetään epäterve kilpailu ns. hyvistä veronmaksajista.

Kuntaliitoksessa syntyisi erittäin suuri kaupunki Suomeen. Osa päätösvallasta pitää jakaa alaspäin: vaikkapa peruskouluista, päiväkodeista tai lähipuiston suunnittelusta voitaisiin päättää nykyisiä kaupunkeja pienemmissä yksiköissä.

Jos kuntaliitokseen ei päästä, hyvä vaihtoehto on metropolihallinto. Sen ulottaminen kehyskuntiinkin ratkaisisi monta liikenteeseen ja yhdyskuntarakenteeseen liittyvää ongelmaa. Metropoli voisi vastata myös erikoissairaanhoidosta ja toisen asteen koulutuksesta. Sosiaali- ja terveyspalvelut pitää jättää peruskunnan vastuulle.

Kuka olen

Valmistuin Polin rakennusosastolta yhdyskuntasuunnittelun diplomi-insinööriksi v. 1997. Kolme vuotta tein pätkätöitä pienessä konsulttifirmassa, v. 1999 pääsin VR-konserniin ympäristöpäälliköksi. Nykyään olen VR-konsernin johtoryhmän jäsen, vastaan yhteiskuntasuhde- ja ympäristöjohtajana konsernin viestinnästä, ympäristöasioista ja edunvalvonnasta.

Muutin Nurmijärveltä Helsinkiin opintojen alkaessa. Olen naimisissa, ja perheessämme on kaksi päiväkoti- ikäistä lasta. Nykyinen kotikaupunginosani on Arabianranta, olen asunut myös Kalliossa, Herttoniemessä, Töölössä, Kampissa ja Munkkiniemessä.

Olen ollut kaupunginvaltuutettu v. 2000 vaaleista saakka. Tämän vaalikauden ensimmäisen puoliskon eli v. 2009-2010 toimin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Aiemmin olen ollut 12 vuotta kaupunginhallituksen jäsen tai varapuheenjohtaja sekä Helsingin Vihreiden puheenjohtaja (1996-2003) ja reilut viisi vuotta valtuustoryhmän puheenjohtaja (2003-2008). Poliittista työkokemusta minulla on noin kymmenen vuoden takaa, kun toimin silloisen peruspalveluministeri Osmo Soininvaaran erityisavustajana.

Kolmen vuoden ajan olen johtanut puhetta Stadion-säätiön hallituksessa. Säätiö vastaa Olympiastadionin toiminnasta ja ylläpidosta. Edustan vihreitä Kuntaliiton hallituksessa. Lisäksi olen Helsingin seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston jäsen.

Harrastan kuntoilua, mieluisimmat lajit ovat juoksu ja pyöräily, satunnaisemmin sähly ja tennis. Olen kertaalleen alittanut neljä tuntia maratonilla, ensi vuonna yritetään taas. Seuraan urheilua monipuolisesti, mutta eniten jalkapalloa. Bundesliigaa olen seurannut vaihto-oppilasvuodesta 1986-87 lähtien. Lähes joka päivä luen iltasatuja lapsille, omaksi lukemiseksi valikoituu historiaa, elämäkertoja, dekkareita, mitä milloinkin. Usein toistuva vapaa-ajanviete on lomamatkoista, etenkin pyöräretkistä haaveilu.